Perjantaina juhlittiin synttäreitä kaverien kanssa. Tarjolle tein kinuski- ja myyräkakun, kummatkin Mestari Aleniuksen kakkuklassikot-kirjasta. Hyvin maistui kavereille ja itsellenikin... :)
Kakun kinuski oli helposti leikkautuvaa. Nähtävästi kerma, kide-ja fariinisokeri sekä voi toimivat yhdessä paremmin kuin pelkkä fariinisokeri ja kerma. Edellisessä kinuskikakussa keitin kinuskia ensimmäistä kertaa, eikä ollut aavistustakaan siitä, että siitä voisi tulla liian kovaa. Varoituksia olin saanut vain siitä, että kinuski olisi liian löysää.
Tätä kinuskia keittäessä pidin seoksen koko ajan miedolla lämmöllä. Jostain blogista taisin lukea senkin, että kerman päivämäärä vaikuttaa kinuskin keittoaikaan. :) [Tuore kerma ei vaadi niin pitkää keittoaikaa kuin vanha? Tai toisinpäin. :D] Itselläni kinuski oli liedellä vartin, mikä riitti hyvin. Kovuuden voi testata ns. vesilasikikalla. Pudotat tipan kinuskia lasin pohjalle ja lasket päälle kylmää vettä. Jos kinuski jää lasin pohjalle kaadettuasi veden pois, on se sopivaa. :) Kinuskia tuli myös täytteeseen. Kostutuksen tein omenamehulla, täytteeksi muutama ruokalusikallinen kinuskia, kotitekoista aprikoosihilloa ja vaniljakermaa. Nams. (;
mustikkavadelmahilloa, kaakaokermaa ja tietysti
kotitekoista suklaakastiketta. Päällä kaulittu mantelimassalevy, sulatettua suklaata, kaakaojauhetta ja kaakaomassalla päällystettyjä suolatikkuja. Ja myyrä (näyttää hiireltä, kaverit sanoi possuksi n___n) omassa kolosessaan.
Onneksi koulussa olen valinnut muutaman kurssin valokuvausta, ehkä saisin kehitettyä olemattomia valokuvaustaitojani. Hihihi. =)
